Räpä-Alex vauhdissa taas (VAROITUS! KUVATODISTEITA ONNETTOMUUSALTTIUDESTA)

Heih ihmiset ja muut otukset!

Tulin vaihteeksi taas matelemaan eteenne tekstin muodossa liittyen blogin hiljaisuuteen. Tavoitteenihan on se kaksi päivitystä per kuukausi, mut en oikein usko että yllän edes siihen yhteen~


Syy tähän on punottu useammasta langasta, mutta suurimman osoittelun saa lähihoitajan työni jolle omistan suurimmaksi osaksi niin aikani kuin mielenvoimiani. Se, että pitää olla niin paljon ihmisten ja heidän raskaiden asioiden kanssa tekemisissä ei vaan mitenkään tee hyvää mulle muuta kuin lompakollisesti. Tämä kolmen kuukauden pesti on kumminkin loppumassa tuossa elokuussa joten eiköhän sen jälkeen kuulumisia ala kuulumaan! (Paljon on siis asiaa ja luonnoskirja on hyvin taas täyttynyt.)

Pieninä lisä"syinä" löytyy tuo cosplayn räpellys, yksi kaveri meme, pari tilaustyötä ja epätoivoinen sosiaalinen pyristelyni.

Ja kävin hiukan Helsingissä shoppailemassa~~ Tästä tää lähtee!

Kumminkin kumminkin! Jos nyt hiukan jotain selittäisin kun tässä kerta ollaan~~
Öhöm.

Meikä on tosiaan perustanut Sienikorin töppäilyille kanssa facesivut. Sielt löytyy niin ilmoitusta ku blogi o päivittynyt, cosplayta, "taidetta", runoja ja satunnaista räpätystä. Tykkäilyt on enemmän kuin rakastettuja ^^ Sivusto on tässä; Sienikori laajentaa valtakuntaa!

Oma elämäni on tosiaan aikalailla vaan painottunut töihin paitsi tänä vkloppuna!
Pääsin Hero-Bakan armosta hänen mökille myös Prätkähiiri ryhmäcossistamme tuttu Vinski (kutsukaamme Tanettimeksi) ja Ruija  matkassa. Paljon tuli pelattua, syötyä, uitua ja sellaista yhteistä riekuntaa harrastettua. (Sen ansiosta oikeastaa jaksoin tullakkin tänne kirjoittelemaan.)
Näin off the record; meikä on ennätys hyvä rikkomaan itseään. Oli se mitä tahansa, missä tahansa niin aina vaan onnistun jotenkin tölvimään. Jokainen talven tavoite on; etten rikkoisi mitään paikkaa, mutta sekin on aika vaihtelevalla onnella toteutunut.
Ja tälläkin reissulla onnistuin saamaan jalkani tallotuksi ja tyhjästä mehupurkin kulmasta kipeesti huuleen (ei en tiedä miten on mahdollista.) Mutta kuka olisi uskonut, että onnistun telomaan itseäni jousiammunnassa ILMAN, että nuolella on tapahtumaan osaa eikä arpaa? Itselleni ei tullut edes mieleen, että kävi noin pahasti, mutta tässä sitä ollaan;

I feel pretty~ Oh so prettyy~~

Noh.. Jäipähä jotain näkyvääki käteen!

Eiköhän siinä ollut kaikki mistä aijoinkin selittää edes pintapuolisesti ennen sarjispäivityksiä.
Pitäkää kiva kesä ja yrittäkää selvitä lämmöstä!

Just kidding~ Thank you and come again <3