Ajattelin piruuttani rantata omasta merkityksestä ystävänpäivälle. Meikälle se on aina (ja toivottavasti tulee olemaan) ollut ihan vain ystävänpäivä. Mitä nyt äidin kanssa se ollaa joskus ulkona syömällä vietetty, mutta muuten se on ystäville.
Okei yhden ystävänpäivän olen viettänyt silloisen kumppanini kanssa jolloin kävimme kattoon Wall-E-leffan teattereis (vai oliko se twilight...)
Itse olen aina pitänyt kyseisestä juhlapäivästä jolloin saa muistaa kavereitaan ja osoittaa rakkautta. Itseeni ei kumminkaan muiden onni haittaa. Joskushan sitä tietty kaipaa omaa kainalontäytettä, mutta jaksan luottaa, että hän kyllä tulee luokseni jos/kun tulee. Ja jossei tulisikaan niin mitäs sitten! Ainakin minulla on hyviä ystäviä jotka takaavat sisällön elämääni ^^
Ystävänpäivässä on ainoastaan yksi puoli joka rassaa minua...
Foreveralone kitisijät... Ne ihmiset jotka ovat katkeria ja vihaavat ystävänpäivää vain sen takia koska heillä ei ole kumppania! Hei haloo! Miksei toisten onnesta voida olla oikeesti onnelllisia?
En hirveästi perusta myöskään siihen itkuun kun ei ole kumppania, mutta sen nyt enemmän ymmärrän kun pariskuntia piinaavat/mollaavat mulkut. Itsekkin kumminkin siihen välillä sorrun välillä, mutta jotain rajaa.
Mutta anygay! Hyvät ystävänpäivät vielä kerran ja näkemisiin!
